Urkuri Jan Lehtolan syksyn Bach julkaisut

Levy on taltioitu lokakuussa 2020 Tampereen Pispalan kirkossa Martti Porthanin rakentamilla barokkiuruilla. Äänite juhlistaa Tampereen Harjun seurakunnan 50-vuotisjuhlaa, Urkurakentamo Martti Porthanin 35-vuotisjuhlaa ja Pispalan kirkon urkujen 10-vuotisjuhlaa. Julkaistu 22.8.2021

 

Jan Lehtola levytti Johann Sebastian Bachin cembalotoccatat Kuusankosken uruilla

Jan Lehtola äänitti syksyllä 2020 Johann Sebastian Bachin cembalotoccatat ja kolme preludia ja fuugaa Das Wohltemperiertes Klaverin ensimmäisestä kirjasta Max Regerin sovituksina. Levyn julkaisee marraskuussa Pilfink-levymerkki. Sen on äänittänyt Mika Koivusalo.

Kuusankosken kirkon urut rakensi maamme vanhin urkutehdas Kangasalan Urkutehdas 1932. Urut suunnitteli Tampereen Vanhan kirkon urkuri Aarne Wegelius (1891–1957). Wegelius oli opiskellut urkujensoittoa Oskar Merikannon johdolla Helsingissä, ja hän oli perehtynyt urkuihin ammattikirjallisuuden ja lehtien välityksellä perusteellisesti. Hänen kirjastonsa oli tiettävästi Pohjoismaiden laajin yksityinen urkukirjasto, ja vielä kuolinvuonnaan hän tilasi yhtätoista ulkomaista ammattilehteä.

Suomalainen urkujenrakennus seurasi 1900-luvun alussa Saksassa tapahtunutta kehitystä. Pneumaattinen koneisto vakiintui 1890-luvulla, vaikka orkesteriurkutyyppiin siirryttiin vasta Martti Tulenheimon aikana 1910-1uvulla. Aarne Wegeliuksen toiminta oli osa myöhäisromantiikan orkesteriurkutyypin synnyttämää reaktiota. Urkujenuudistusliike piti urkurakennuksen uudistamisen lähtökohtana pohjoissaksalaista barokkiurkua, kun taas siitä oman suuntauksensa muodostanut elsassilainen urkujenuudistusliike perusti ajatuksensa Aristide Cavaillé-Collin ja Andreas Silbermann -urkujen synteesille. Wegeliuksen näkökulma oli vielä edellistä avarampi. Hän halusi kehittää urkutyypin, joka yhdistäisi kaikkien maiden ja kaikkien aikojen urkurakennuksen parhaat puolet. Hän pyrki lieventämään dispositioissaan orkesteriurkutyypille luonteenomaista jyrkkää dynaamista sormioperiaatetta ja tavoitteli pillistöjen välistä dynaamista tasapainoa. Wegelius teki käänteentekevän matkan Saksaan, Ranskaan ja Englantiin 1926, missä hän tutustui elsassilaisen urkujenuudistusliikkeen periaatteiden mukaan rakennettuihin urkuihin.

Kuusankosken kirkon urut ovat säilyneet lähes koskemattomina: ainoastaan pääsormion Quinta & Ottavasta 2 2/3′, 2′ on nykyään käytössä vain Ottava 2′. Siksi soittimen historiallinen arvo Wegeliuksen suunnittelemien urkujen joukossa on merkittävä. Wegeliuksen suunnittelemia urkuja rakennettiin kaikkiaan 25 ja niistä on jäljellä enää vain muutamia, kuten Kemissä, Tampereen Aleksanterin kirkossa, Tampereen tuomiokirkossa, Lapuan tuomiokirkossa ja Varkauden kirkossa. Kuusankosken kivikirkon runsaassa akustiikassa näiden urkujen persoonallinen sointi hakee vertaistaan.

Johann Sebastian Bachin (1685–1750) musiikki tunnettiin hänen kuolemansa jälkeen pitkään lähinnä alan harrastajien keskuudessa. Felix Mendelssohnin (1809–1847) johtamasta Matteus-passion esityksestä Berliinissä 1829 alkoi Bach-renessanssi, joka nosti barokin mestarin suuren yleisön tietoisuuteen. Samalla Bachin teokset saivat alistua sovituksille, jotka olivat suosittuja aina 1900-luvulle saakka. Sovittaminen oli osa ajan esittämiskäytäntöä, sillä ennen autenttisuuskäsitteen syntyä kaikki musiikki sovitettiin vallitsevan tyylin mukaiseksi, ja niinpä myös Mendelssohnin johtama Matteus-passio oli mukautettu vastaamaan ajan musiikillis-esteettisiä haasteita.

Sovituskulttuuri yleistyi samalla kun sinfoniaorkesteri-instituutio kasvoi ja levittäytyi. Samaan aikaan kotimusisointi tuli yhä suositummaksi. Max Reger (1873–1916) sovitti laajan määrän Bachin klaveeriteoksia uruille: viisi toccataa, kaksi fantasiaa ja kahdeksan preludia ja fuugaa. Näistä olen valinnut tälle äänitteelle kaikki hänen sovittamansa cembalotoccatat sekä kolme preludia ja fuugaa Das wohltemperierte Klavier I -kirjasta.

Takaisin edelliselle sivulle