Suot-yhtye

Suot – yhtye
Tahatonta komiikkaa ja tahallista tragediaa Länsi-Siperiasta
Suot saavat alkunsa ilmastollisten syiden aiheuttamasta kehityssarjasta, jonka seurauksena jokin maanosa tai vesialue muuttuu kasvisyhdyskunnaksi, jossa ainakin osan vuotta kosteana olevalla alustalla muodostuu kasvien jätteistä eloperäisiä maalajeja. Soissa elää monia eläinlajeja ja kasvaa monia kasvilajeja, jotka eivät viihdy muualla. Anomaaliset, kategorioiden väliin jäävät ominaisuudet muodostavat soiden profiilia kansanomaisessa ajattelussa. Soihin liittyy runsaasti vastakkaisuuksia. Suot eivät ole vettä eikä maata, niillä ei ole selvää pintaa, ja niiden sisus tulee esille silmäkkeiden kautta. Toisaalta ne säilövät kerroksiinsa hahmonsa säilyttäviä orgaanisia objekteja. Suot ovat keskeneräisiä, laajenevia maastoja, mutta samalla myös vähäeleisiä ja staattisia. Suot ovat suomalaisen maiseman leimallisia elementtejä ja niitä väitetään suomalaisuuden sielunmaisemiksi. Samalla suot ovat kuitenkin torjuttuja, muokattuja ja vähäteltyjä ympäristöjä. Soiden tulkitseminen moninkertaiseksi anomaliaksi ei ole välttämättä kulttuurisen suotutkimuksen lopullinen näkemys, sillä uusin tulkinta soiden kulttuurisesta luokittelusta tarjoaa mahdollisuuden selittää suot kansanomaisen ajattelun välineeksi, joilla luokitellaan ongelmallisia ja hankalasti käsitteellistyviä ilmiöitä suomalaisessa kulttuurissa.
Valmistautuminen:
Suomi nimen takana voisi olla Länsivirolainen Sontagana (Suontakana) maakunta, josta on käytetty nimeä Suomaa. Englanninkielisestä Fensland (Soidenmaa) sanasta on voinut tulla Finland… Suot on orkesteri, jonka kotikaupunki on rakennettu suolle… Ryhmä harjoittaa katoavan kansanmusiikin säilömistä, tyyliä jota heidän asuinseudullaan on soitettu vuodesta 1979. Ensimmäiselle tallenteelleen Valmistautuminen, ovat Suot heijastaneet ympäristössään
vallinnutta ilmapiiriä suuren laman jälkeisessä Länsi-Siperiassa.

Rumba 27.2.2004
”Slaavihenkistä luomumetallia.” ”Raskaamman pään suomirockia”.
Pitkän linjan joensuulaismuusikoiden uudelle kuusikolle on helppo kehittää tyylimäärittelyjä, jotka osuvat aikahyvin kohdalleen. Yhtye itse suhtautuu tähän eräänlaisena kansanmusiikkina: Tätä heillä päin on soitettu niin kauan kuin he muistavat.
Vaikka tyylilajivalinnasta ei persoonallisuuspisteitä pahemmin saakaan, on Suot yhtyeessä siitä huolimatta jotakin karun viehättävää; ehkä omaperäistäkin. Enkä tarkoita pelkästään Valkoisten sisarten metallivalssia (siis tanssia ei konetta), enkä myöskään aitojen (vai aitojen?) luonnonäänien käyttämistä levyn alussa, kappaleväleissä ja finaalissa. K. A. Kuosmasen matala, jähmeästi rytmittyvä puhelaulu vie lauluja hyvän matkaa loitsujen ja lausuntataiteen suuntaan. Tarkemmin kuunnellen vaikutteita kaapista löytynee enemmän
Mustaa Paraatia ja Kuosmasen vanhaa orkesteria Mana Manaa kuin CMX:ää tai Niskalaukausta. Levyn äänimaisema on vanhankantaisen ohut ja pehmeä, ohuempi kuin tämäntyyppisessä musiikissa on viime vuosina totuttu: voi olla, että pysytteleminen etäällä ylikompressoidusta, yliekvalisoidusta ja ylimitoitetusta jumpsisjömpsis – soundista
on ollut yhtyeelle tietoinen ratkaisu. Toivottavasti soundipolitiikka ei käännytä ketään potentiaalista kuulijaa. J. Pekka Mäkelä