Jääkukkia
8,95 €
Varasto loppu
JÄÄKUKKIA
JJVCD-99
EAN: 6420617451035
ISRC: FIJJV1100126-141
Muusikot
Aale Lindgren, oboe, oboe d´amor, cor anglais
Mikko Niemi, piano
Abdissa Assefa, tam-tam, raidat/ tracks 9 ja 16
OHJELMA
Merikanto Oskar (1868-1924)
1.Improvisation op. 76 no: 3, 08:24
2.Valse Lente op.33, 02:49
Sibelius Jean (1865-1957)
3.Rondino op. 81, 02:10
4. Scaramouche op. 71
Musiikkia yksi näytöksiseen Balettiin. 04:17
(Scène d’amour) 1925
Kuula Toivo(1883-1918)
5. Aamulaulu/ Morning song,
op.2, no: 3 (Oboe d´amore), 02:17
6. Chanso sans paroles (Joulu laulu ), 04:21
op. 22, no:1 (Oboe d´amore)
7.Scherzino* op. 3a, no: 5, 01:43
(Oboe d´amore)
Nieminen Kai (1953-
8. Hymnos No: 3 (cor anglais), 07:43
Marttinen Tauno ( 1912-2008)
9.Maisema / Landscape, for oboe and Tam-Tam, 06:13
( kolmas osa sarjasta/ third part of suite ” Näin Lauloi Lappi ”)
Pylkkänen Tauno (1918-1980)
Pieni sarja oboelle ja pianolle
Small suite for oboe and piano
10. Romassi/ Romance (1. osa, part 1 ), 04:05
11. Scherzino ( 2. osa ), 02:24
12. Marssi/ March ( 3. osa ), 02:28
Kaski Heino (18885-1957)
13. Chanson triste op. 32 no: 4, 02:54
14. Mustalais tyttö/ Gipsy girl op.40, no: 2, 02:51
Sibelius Jean (1865-1957)
15. Nocturne op. 51, 03:36
Musiikkia näytelmään Belsazarin pidot
Music from Feast of Belsazar Play
16. Improvisatio/ Improvisation, 02:42
for oboe and ja tam-tam.
kokoelmasta Pié Cantiones
A song from Pié Cantiones
sov/arr. Aale Lindgren
Total Time 61:40
(artistin esittely)
Aale Lindgren on runsaat 30 vuotta kuulunut pohjoismaisen oboensoiton kärkihahmoihin, ja hänen soolotulkintansa edustavat syvästi elettyä musikaalisuutta. Hän alkoi musiikkiuransa oikeastaan laulajana, poikasopraanona, kunnes oboe vei miehen sotilasmusiikkikouluun. Myöhemmin hän syvensi opintojaan Sibelius-Akatemiassa Asser Sipilän opissa ja Berliinissä H.W. Wätzigin oppilaana.
Lindgren toimi Helsingin kaupunginorkesterin ensimmäisenä oboistina vuosina
1972 – 2002, jonka jälkeen hän siirtyi orkesterin soolo-englannintorven soittajaksi ja toiseksi oboistiksi, jossa toimii edelleen. Aale Lindgren on esiintynyt solistitehtävissä kaikkien suomalaisten orkestereiden kanssa, jonka lisäksi myös Pohjoismaat, Keski-Eurooppa, sekä Yhdysvallat ovat olleet hänen solistiesiintymisien kohteita.
Monet kamariyhtyeet ovat työllistäneet Lindgreniä vuosien varrella, mm. kamariyhtye Quattro, Crusell -kvintetti, Carusell -salonkiyhtye, Oboeperhe Werner ja uusimpana Oboe Consort Helsinki. Aale Lindgrenin konserttipareina ovat vuosikymmenien ajan olleet
urkutaiteilijat Kari Jussila, Matti Hannula, Ville Urponen, pianotaitelija Mikko Niemi sekä harmonikkataiteilija Johannes Niskanen.
Lindgreniä voi nähdä myös näyttelijänä eri produktioissa. Mikään poikkitaiteellinen ilmaisu ei ole hänelle vierasta, sillä myös näyttelijän ammatti oli yksi vaihtoehto taiteen kentässä. Nykyään soolokonserttien lisäksi hän myös sovittaa musiikkia etenkin puhallinyhtyeille. Aale Lindgren harrastaa nuottigrafiikkaa ja harmonikkaperheeseen kuuluvaa accordiinan soittoa, jolla hän ilahduttaa ystäviään mm. tangon sävelin.
Opettajani sanoi aikoinaan, kun olin kasvava nuori oboisti, että oboen äänessä pitäisi olla hiukan ”jääkukkaa”. Tällä hän varmaan tarkoitti äänen kuulautta ja raikkautta sekä viileää lämpöä, jota tämä jääkukka ikkunassa tai kasvin lehdissä ja rungossa meille sitä katsoessamme ilmaisee. Kaiken tämän takia äänitteeni nimi on ”Jääkukkia”
Tämä äänite odotti pitkään syntymistään. Ajattelin levyni luonnetta ja sitä, millaista pohjoista oboeta kuulija mielellään kuulisi. Sitten päädyinkin ainoastaan suomalaiseen musiikkiin.
Ohjelma
Oskar Merikanto on kautta aikojen ollut suomalaisten tuntojen tulkki, suuri melodian mestari. Hänen sävellyksiään luullaan usein jopa suomalaiseksi kansanmusiikiksi.
Tällä levyllä kuullaan kaksi hänen helmeään: Improvisation ja Valse lente. Näistä Improvisation on tunnettu lähinnä pianoteoksena, mutta sen orientti sävelmaailma sopii oboelle erinomaisesti ja onpa siitä myös puhallinkvintetti -sovituskin. Valse lente on varmasti Merikannon yksi tunnetuimpia ja sovitetuimpia teoksia ja sitä soitetaankin pianosta torviseitsikkoon asti. Tässä musiikissa vilahtaa viehättävä salonkimusiikki.
Jean Sibelius ei esittelyjä pahemmin kaipaa. Rondino on kirjoitettu viululle ja sellolle. Oboeversiona se saa mukavasti kepeämmän ja graafisemman asun. Nocturne ja Scaramoushe ovat huilusooloja eri orkesteriteoksista, oboeversio tuo hiukan dramatiikkaa näihin kauniisiin kappaleisiin.
Toivo Kuula, aivan liian aikaisin keskuudestamme poistunut säveltäjä oli suomalaisen kansanmusiikin suuri ihailija, ja niinpä hän käyttikin useasti näitä kansallisia aiheita musiikissaan. Iltalaulu on kuin kansanmusiikkia ja etenkin lauluna tämä kappale tunnetaan. Kuula muokkasi teoksen myös alttoviululle. Chanson sans paroles on myös tunnettu joululauluna, jota ainakin sellistit soittavat konserteissaan, mutta tällä levyllä se kuullaan oboe d´amorella soitettuna. Mielestäni tälle harvinaiselle instrumentille ei ole liikaa musiikkia, joten Chanson sans paroles antaa pienen kuvan tuon instrumentin rakkaudellisesta sävystä. Scherzino ja sen boleromainen rytmi maalaa kuvan etelän kukista.
Kai Nieminen säveltäjä ja tunnettu kitaristi, sävelsi Hymnos III teoksen englannintorvelle pyynnöstäni vuonna 2009. Tässä teoksessa Nieminen pohtii elämää, sitä, kun ihminen on jo purjehtimassa joen toiselle puolelle ja elämä alkaa hiipumaan. Teoksen lopussa sydänkäyrän sahakuvio muuttuu vähitellen viivaksi, ja kuuluu vain pitkä lohduton ääni.
Tauno Marttinen, monen sadan opuksen säveltäjä, on kirjoittanut montakin teosta oboelle, tässä kuitenkin on osa hänen eräästä orkesteri sarjastaan. Maisemassa kuullaan Lapin kaikuja, revontulien loimua, taikarumpua ja shamanistista tunnelmaa, jossa Lapin noidat tanssivat vuorten laella. Tam-tam -lyömäsoittimen maailma antaa teokselle maiseman, jonka voi nähdä hetkittäin jopa pelonsekaisin tunteinkin, mutta lopussa Lapin tuntureiden silhuetti vapauttaa kuulijan lempeään maisemaan.
Tauno Pylkkänen, pohjolan Puccini. Ensimmäisiä suomalaisen oopperan tekijöitä. Hän oli myös oboen soittaja, kuulemani mukaan, ja siksi ei olekaan ihme että hän oli kiinnostunut oboesta. Pieni sarja oboelle on alun perin jousiorkesteri -säestyksellinen, mutta tällä levyllä toteutus tapahtuu pianon avustamana. Kantaesityksen teoksesta esitti vuonna 1943 suomalaisen oboismin isäksi sanottu Asser Sipilä. Teos on helposti lähestyttävä, raikas, romanttinen ja paikoin sentimentaalinenkin. Pieni sarja oboelle edustaa suomalaista oboelyriikkaa parhaimmillaan.
Heino Kaski on tullut kuuluisaksi etenkin pienimuotoisista piano- ja lauluteoksistaan. Häntä sanotaankin miniatyyrin mestariksi. Tällä levyllä kuultavat kaksi viehättävää pianokappaletta edustavat säveltäjän sonoriteettia parhaimmillaan. Kuinka elegantisti Kaski liikuttaakin sävelkynäänsä näissä kahdessa pikku kappaleessa! Chanson triste välittää kaihoa ja Mustalaistyttö taas tanssii meille iloaan ja haluaisi siirtää meille annoksen välittömyyttään. Nämä pikku miniatyyrit saavat oboen laulamaan ja iloitsemaan olemassa oloaan. Tässä ei ole tarvinnut tehdä sovitustyötä, sillä ne toimivat ihan sellaisenaan.
Piae Cantiones -sävelmät ovat musiikkiperintömme varhaisimpia tuotoksia, siksi halusin tämän äänitteen loppuun laittaa yhden sellaisen. Näissä sävelissä on gregoriaanisen kirkkolaulun perinnettä. Liikumme 1582 tienoilla, jolloin matkalaisten mukaan tarttui Keski-Euroopan kirkollisista piireistä tämä laaja musiikin aarteisto, joka sittemmin sai suomalaisemman muodon. Sovitin teoksen sillä lailla, että tam-tam olisi kuin munkkikuoro joka urkupisteen tapaan laulaa hyräillen yhtä säveltä ja oboe sopraanona laulaa ja kiittää luojaansa siitä luonnon kauneudesta, jota me koemme täällä pohjoisessa maankolkassamme.
Tämä levy ei ole ehkä perinteinen oboelevy. Tarkoitus on tuoda esiin sitä kauneutta mitä monet jo varhaisetkin suomalaiset säveltäjät ovat aikaansaaneet, nyt kappaleet vain esitetään kolmella oboeperheen jäsenellä.
Nauttikaa!
Aale Lindgren
PROGRAM
For over thirty years Aale Lindgren has been one of the leading characters of Northern oboe playing and his solo performances represent a holistic musicality. He started his musical career as a boy soprano until oboe lead him to a military school of music. Later he continued his studies in Sibelius Academy with Asser Sipilä as his teacher and in Berlin as a student of H.W. Wätzig.
Lindgren worked as the first oboist in Helsinki Philharmonic Orchestra during
1972 – 2002, after which he began to work as the cor anglais player and the second oboist, which he still plays in the orchestra. Aale Lindgren has performed as a soloist with of all the Finnish orchestras, and in addition in the Nordic countries, Central Europe and the United States.
Many chamber ensembles have employed Lindgren over the years, for example ensembles like Quattro, Crusell quintet, salon music group Carusel, Oboe family Werner and most recently Oboe Consort Helsinki. For decades Aale Lindgren has held concerts with organists Kari Jussila, Matti Hannula and Ville Urponen, piano artist Mikko Niemi, and accordion artist Johannes Niskanen.
Lindgren can also be seen as an actor in various productions. None of the cross-section of artistic expression is foreign to him as the actor’s profession was one of the alternative arts fields for him previously. Today, in addition to solo concerts, he also arranges music for concert bands in particular. Aale Lindgren enjoys practicing graphic notation as well as playing the accordion-like instrument Accordina witch he uses to delight his friends for example with some tango music.
When I was a young oboist my teacher once said that the sound of oboe should include a little bit of “ice flowers”. By this he probably meant the brightness and the freshness of the sound and the cool warmth, which ice flowers on the window or on the leaves of a plant cause us to feel while were looking at them. Because of all this my album is called ”Ice Flowers”. This recording took a long time to be born. I thought about the character of the album and wondered what kind of Northern oboe music the listener would prefer to hear. Finally I ended up using only Finnish music.
Oskar Merikanto has always been a real interpreter of Finnish feelings and a great master of melody. His compositions are often mistaken even as Finnish folk music. On this record you can find two of his pearls: Improvisation and Valse lente. From these two, Improvisation is better well-known as a piano work, but the musical world of the Orient in this piece suites oboe really well. The piece has also been arranged for a wind quintet. Valse lente is probably one of Merikanto’s best known and arranged works, and musicians from pianists to brass septets perform this song regurlarly. This music has a lovely feeling of salon music.
Jean Sibelius propably needs no introduction. Rondino was originally written to be played with a violin or a cello. As an oboe version, it has a lighter and more graphic outfit. Nocturne and Scaramoushe are flute solos from different orchestral works, the oboe version brings out a little more dramatic side of these beautiful songs.
Toivo Kuula, a composer who deceased far too early, was a big admirer of the Finnish folk music and he used frequently national features in his works. The Evening Song is like folk music, known especially as a song, but arranged by Kuula also for the viola. Chanson Sans Paroles is well-known also as a Christmas carol, which for example many cellists play in their concerts. On this album the song is performed with an oboe d’amore. In my opinion there isn’t too much music composed for this rare instrument and Chanson sans paroles brings out oboe d’amores warm and loving sound really well. Scherzino with it’s a bolero rhythms on the other hand paints a vivid picture of southern flowers.
Kai Nieminen, a renown composer and guitarist, wrote Hymnos III for cor anglais from my request in 2009. In this piece Nieminen ponders life and the moment when a man is already sailing across the river, and life starts fading. At the end of the piece the alive heart pattern of a man will gradually change into a line, and only a long dreary sound is left.
Tauno Marttinen, the composer of several hundred opuses has composed many pieces for oboe. However, the piece on this album is a part from one of his orchestral suites. In the landscape one can see northern lights blazing, hear echoes of Lapland and the magic drum, and feel the shamanic atmosphere of Lapland, where witches dance on top of the mountains. |Tam Tam percussion colours the work with images, which can cause mixed, even fearful feelings, but at the end the silhouette of Lapland releases the listener back into the gentle landscape.
Tauno Pylkkänen, Puccini of the North, one of the first Finnish opera composers. By my recognition he was also an oboe player, which explains his interest in composing music for oboe. A Small Series for Oboe was originally a work to be accompanied by a string orchestra, but on this record it’s performed with a piano. The first performance in 1943 was played by the Finnish “ father of oboe playing” Asser Sipilä. The piece is easily approachable, fresh, romantic and in some parts even sentimental. A Small Series for Oboe represents Finnish oboe literature at it’s very best.
Heino Kaski has become famous particularly for his small-scale piano and vocal works. No wonder he has been said to be the “ master of miniatures”. The lovely pieces for piano heard on this record represent the sonority of the composer at it’s best. Oh, how elegantly Kaski let’s his composer’s pen move in these two little songs! Chanson triste expresses nostalgia and sensitivity and Gypsy Girl with her happy dance gives us joy while trying to pass us some of her sincerity and freedom. These little miniatures make the oboe sing, making it happy for it’s existence. In these pieces there was no need for arranging, they work well just as they are.
Piae Cantiones songs are one of the earliest works in our musical tradition and so I wanted to include one of them at the end of this record. There’s a very important heritage of Gregorian church music in these tunes. The piece heard on this record takes us back to approximately 1582 when travelers brought with them this wide musical treasury of songs which later formed in to a more Finnish form. I arranged the piece heard on this album in a way that the Tam Tam percussion works almost as the monk choir that hums a pedal point, and the oboe, like a soprano sings, thanking the lord for this nature’s beauty that we get to experience here in the Northern part of the world.
This record isn’t a traditional oboe record. The meaning is to bring out the beauty that many Finnish composers – including even the earliest ones – have produced. Here these pieces are just interpreted with three different members of the oboe family.
Enjoy!
Aale Lindgren