J.S. Bach – S.L. Weiss

8,95 

Osasto: Avainsana tuotteelle

J.S. BACH – S.L. WEISS
Jari Tarjasalo, guitar

JJVCD-159
FIJJV16000015-28
EAN 6420617451592

J.S. BACH – S.L. WEISS

Johann Sebastian Bach:Präludium, Fuge und Allegro Es-dur, BWV 998
(1685 – 1750)1. Präludium
2. Fuge
3. Allegro

Silvius Leopold Weiss:Suite XXV a-moll, ” L`infidele”
(1687 – 1750)4. Entrèe
5. Courante
6. Sarabande
7. Menuet
8. Musette
9. Paysane

Johann Sebastian Bach:Partita II d-moll, BWV 1004
10. Allemanda
11. Corrente
12. Sarabanda
13. Giga
14. Ciaccona

Johann Sebastian Bachin luutulle säveltämät teokset syntyivät hänen asuessaan ja toimiessaan urkurina Leipzigissa vuosina 1723 – 1750. Luuttuteosten syntyyn vaikutti hänen ystävystymisensä aikansa merkittävimmän saksalaisen luutistin ja säveltäjän, Silvius Leopold Weissin , kanssa. Bach tutustui Weissiin poikansa Wilhelm Friedemannin kautta vieraillessaan Dresdenessä jossa tämä toimi urkurina ja jossa myös Weiss asui vuodesta 1718 lähtien ja toimi hovikapellin (Hofkapelle) palveluksessa. Bachin ja Weissin kerrotaan tavanneen usein ja mm. kilpailleen improvisoinnissa, Bach cembalolla ja Weiss luutulla.
” The great lutenist Weiss competed in playing fantasias and fugues with Sebastian Bach who was also great as a harpsichordist and organist” ( Berlinische Musikalische Zeitung, vuonna 1803)
Levyn aloittava Prelude, Fuuga ja Allegro on sävelletty noin vuonna 1740 ja Weissin
Vaikutus on kuultavissa erityisesti teoksen Preludissa.

Silvius Leopold Weiss syntyi Grottkaussa lähellä Breslauta vuonna 1687. Hänen isänsä oli myös luutisti. Weiss on historian merkittävimpiä luuttusäveltäjiä ja aikansa huomattavin luuttuvirtuoosi ja hänen teoksissaan huipentuu myöhäisbarokin ajan luuttusävellystyyli. Hänen teosluettelonsa käsittää 53 sarjaa soololuutulle, useita kamarimusiikkiteoksia ja 10 konserttoa. Weissin sävellystyyli on synteesi myöhäisbarokin ranskalaisesta ja italialaisesta tyylistä ja levyllä oleva Suite no.XXV on siitä oiva esimerkki. Ranskalaisuus ilmenee sävellysten muodoissa, teokset on sävelletty tanssisarjan muotoon. Italialaista tyyliä taas edustavat kappaleiden harmoniarakenteet, rytmi ja cantabile –tyyliset melodialinjat.

Bachin sävellykset sooloviululle – kolme sonaattia ja kolme partitaa – syntyivät hänen toimiessaan kapellimestarina Cöthenissä vuosina 1717-1723. Sonaatit ovat neliosaisia ja noudattavat sonata da chiesan rakennetta kun taas partitat on sävelletty tanssisarjan muotoon. Bach sävelsi sooloviuluteokset noin vuonna1720.
Levyn päättää d-mollipartita BWV 1004. Se alkaa neljällä tanssiosalla joiden jälkeen teos huipentuu jättimäiseen 256 tahdin pituiseen chaconneen jossa on teeman ja sen kertauksen lisäksi 64 variaatiota.